Ihotyyppien nykymääritelmät ja ihotyyppeihin vaikuttavat tekijät
Kosmeettisesti miellyttävän ja dermatologisesti tehokkaan ihonhoidon lähtökohtana on ihotyypin määrittely, jossa otetaan huomioon sekä subjektiiviset tuntemukset että objektiiviset näkökohdat. Nykyisin erotetaan neljä eri ihotyyppiä:
- Pyyhkäisyelektronimikroskooppikuva normaalista ihosta
Normaali iho
Kun iho on fysiologisilta ominaisuuksiltaan normaali, sitä sanotaan eudermiseksi: Ihon huokoset ovat hienorakenteisia, verenkierto toimii hyvin ja iho on heleä sekä tasaisen läpikuultava. Iho ei ole liian rasvainen eikä liian kuiva eikä objektiivisesti tarkasteltuna aiheuta ongelmia. Ihotyypissä voi tapahtua merkittäviä muutoksia sisäisten ja ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta.
- Pyyhkäisyelektronimikroskooppikuva kuivasta ihosta
Kuiva iho
Ihossa on hilseileviä laikkuja, jotka voivat aiheuttaa voimakasta kutinaa ja kireyden tunnetta. Iho näyttää karhealta ja laikukkaalta, joskus jopa ennenaikaisesti vanhenneelta.
Rasvainen iho
Tälle ihotyypille ovat ominaisia laajentuneet ihohuokoset ja mustapäät. Iho kiiltää, sen läpikuultavuus on epätasaista ja se näyttää usein kalpealta ja kellertävältä.
Sekaiho
Otsa, leuka ja nenä ovat rasvaiset ja posket joko normaalit tai kuivat.
Ihotyyppiin vaikuttavat sisäiset ja ulkoiset tekijät
Sisäisiin (endogeenisiin) tekijöihin kuuluu perinnöllinen taipumus johonkin edellä mainituista ihotyypeistä sekä tiettyihin ihotauteihin, kuten atooppiseen ihottumaan (neurodermatiittiin), psoriaasiin tai suomutautiin (iktyoosiin).
Toisin kuin ulkoisista tekijöistä johtuvaa ihon ennenaikaista vanhenemista, sisäsyntyistä biologista ihon ikääntymistä säätelevät perinnölliset tekijät. Sen ominaispiirteitä ovat :
- heikkenevä kyky uusiutua ja muodostaa uusia soluja
- vähentynyt tali- ja hikirauhasten eritys
- sidekudoksen kovettuminen ja heikentynyt kyky sitoa vettä
- elastisten säikeiden rappeutuminen.
Tällainen perinnöllinen taipumus altistaa psyykkisten ärsykkeiden ja stressin laukaisemille patologisille ihomuutoksille. Hormoneilla voi olla sekä fysiologisia että patologisia vaikutuksia. Hormonaaliset muutokset laukaisevat esimerkiksi murrosikäisillä aknen tai vaihdevuosi-iässä alkavan, ikääntymiseen liittyvän ihon atrofian (surkastumisen). Umpirauhasten, kuten lisämunuaisten, taudeilla voi myös olla merkittävä vaikutus ihoon.
Ulkoisia ympäristötekijöitä ovat:
- vapaiden radikaalien muodostuminen, joka johtuu erityisesti ihon altistumisesta UV-säteilylle sekä myrkyllisistä nautintoaineista, kuten alkoholista ja tupakasta
- altistuminen haitallisille aineille, kuten emäksille
- ilman lämpötila ja kosteus
Erittäin herkästi reagoivia vapaita radikaaleja synnyttävät UV-säteily, saasteet, lääkeaineet, myrkylliset nautintoaineet, otsoni ja eräät ruoka-aineet. Ne aiheuttavat kudoksissa hapettumisprosesseja, jotka voivat vaurioittaa solujen sisäosia ja solukalvoa. Orvaskedessä vapaita radikaaleja syntyy lähinnä UV-säteiden vaikutuksesta. Suojaamattoman ihon altistaminen auringon UV-säteille johtaa vuosien mittaan kroonisen valovaurion syntyyn ja sen myötä ihon ennenaikaiseen vanhenemiseen.
Jos ihon kosteutukseen ja puhdistukseen käytetään jatkuvasti pH (i)-arvoltaan neutraaleja tai emäksisiä valmisteita, ihon luontainen emästen neutralointikapasiteetti kuormittuu liiaksi, jolloin ekseema- ja infektioherkkyys lisääntyvät. Pienillä lapsilla, joiden talirauhaset eivät vielä ole täysin kehittyneet, ja ikääntyneillä ihmisillä, joiden talineritys on vähentynyt, ihon puskuriominaisuudet ovat fysiologisesti heikentyneet.
Monet joutuvat ammattinsa vuoksi kosketuksiin mitä erilaisempien haitallisten aineiden kanssa, esim. kampaamo- tai rakennusalalla tai teollisuudessa. Hapot, emäkset ja liuottimet ovat niistä merkittävimpiä. Myös monet pinta-aktiiviset aineet (surfaktantit), kuten natriumlauryylisulfaatti, voivat vaurioittaa sarveiskerroksen solujen rakennetta ja häiritä sarveiskerroksen läpäisyesteen toimintaa. Iho voi tällöin kuivua jopa siinä määrin, että kehittyy ekseema eli ihottuma.
Toistuva ja liian kauan kestävä suihkuttelu kuumalla vedellä poistaa ihosta luonnollisia kosteuttajia ja ihon pinnassa olevia lipidejä. Iho kuivuu ja muuttuu karheaksi.
Iho reagoi kylmyyteen aluksi ihon verisuonten supistumisella, jotta elimistö ei menetä liikaa lämpöä. Jatkuva kylmyys vähentää talirauhasten eritystä ja kuivattaa ihoa.
Saunassa tai keskuslämmitteisissä tiloissa hikirauhasten eritys lisääntyy ja hiki haihtuu lämmön tai kuivan ilman vuoksi nopeasti. Tällöin iho kuivuu.
Jos iho altistuu taulukossa mainituille ulkoisille tekijöille ainoastaan lyhytaikaisesti, iho pystyy yleensä jollakin tavoin suojautumaan ärsytykseltä. Jos altistus kestää liian pitkään, ihon suojamekanismi lakkaa toimimasta. Iho ei ole tällöin enää normaali ja terve, vaan herkkä ja taudeille altis.
